BLOG

NANOHABIT JA IKIGAI: PIENESTI ALOITTAMISEN TAITO

Törmäsin japanilaisen neurotieteilijän ja kirjailijan Ken Mogin pieneen kirjaan nimeltä “Awakening Your Ikigai”. Kiinnostukseni heräsi, sillä mieleeni oli jäänyt Ikigaita eli japanilaista elämänfilosofista periaatetta kuvaava kaavio, jonka olin kohdannut pari vuotta aikaisemmin. Tartuin kirjaan ja luin kiinnostavan kirjan kokonaan. Hämmästykseni oli suuri, kun opin lukuisista Nanohabit-ajattelun ja Ikigain samankaltaisuuksista. Asiasta tekee mielenkiintoisen sen, että edellinen perustuu nykyaikaiseen kognitio- ja käyttäytymistieteeseen ja jälkimmäinen vuosisatoja tai -tuhansia vanhaan kulttuuriperinteeseen.

Pienesti aloittaminen on sekä Ikigain, että Nanohabit-ajattelun keskeisimpiä periaatteita. Miksi pienesti aloittaminen on niin tärkeää? Siksi, että suuret asiat tavallisesti jäävät kesken, kun taas pienistä asioista hiljalleen kasvaa kokoaan suurempia.

NANOTEOT.jpg

Olen itse useammin kuin kerran aloittanut maalauskurssin vuoden alussa, lähes aina samoin tuloksin: arjen kiireessä kolmen arki-illan viettäminen maalauskurssilla matkoineen muuttuu hiljalleen ylivoimaiseksi, erityisesti jos töissä on kiireistä. Yksi kerta jää väliin, sitten toinen. Lopulta huomaan, että kurssi on jäänyt kesken. Aloittamani hanke on ollut yksinkertaisesti liian iso mahtuakseen jo valmiiksi täynnä olevaan arkeen.

Työelämässä suuresti aloittaminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Muutoshankkeita aloittavat ihmiset ovat nopeita, nälkäisiä ja kunnianhimoisia. Juuri nämä ominaisuudet ovat auttaneet heitä urapolulla etenemisessä. He eivät ole kiinnostuneita pienistä muutoksista, vaan suurista asioista, joilla on merkittäviä vaikutuksia. He aloittavat suuria muutoshankkeita, jotka valitettavan usein epäonnistuvat. Epäonnistumisen syitä on tutkittu ja niistä tavallisimmat ovat hyvin tiedossa. Tärkein syy on käytännössä se, että muutosta synnyttävät teot ovat suunniteltu liian suuriksi, eivätkä ne yksinkertaisesti mahdu työntekijöiden valmiiksi kiireiseen arkeen.

Suuresti aloittaminen on todennäköisin tie epäonnistumiseen, kun taas pienen polun ottaminen vie kauemmin, mutta johtaa lopulta perille. Sen sijaan, että päätän uuden vuoden aluksi listautua kolmena iltana viikossa järjestettävälle maalauskurssille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, päätänkin maalata 10 minuuttia joka päivä. Pienestä päivittäisestä maalaushetkestä tulee nopeasti tapa, sillä näin lyhyt tuokio mahtuu aina päivääni. 10 minuuttia muuttuu helposti puoleksi tunniksi ja pian huomaan, että vuosi on kulunut, taitoni ovat karttuneet ja pystyn luomaan maalauksia, joihin olen tyytyväinen.

Pienesti aloittaminen toimii myös työelämässä. Pienillä tarkasti suunnitelluilla teoilla on yllättävän suuria vaikutuksia. Tämä johtuu siitä, että suuri osa työssä tekemistämme aktiviteeteista on luonteeltaan toistuvia: tutkimusten mukaan lähes 50 % teoistamme todellakin toistuu samanlaisena päivittäin. Teoillamme on myös positiivisia heijastevaikutuksia. Kun ankkuroimme yhden hyvän tavan arkeemme, muut tapamme seuraavat muutosta, vaikka emme niihin erityisesti keskittyisikään. Pieni puro on pian muuttunut joeksi, joka on murtanut vanhat rantatörmät tieltään muutoksen virratessa voimakkaana eteenpäin.

Ken Mogi toteaa kirjassaan, että lapset ja nuoret hallitsevat pienesti aloittamisen taidon. Kun olet nuori, et oikeastaan pysty aloittamaan suuresti. Mitä tahansa teetkin, se ei merkitse maailmalle juuri mitään. Tällöin sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa pienesti. Nuoruuden vahvuuksia ovat kuitenkin uteliaisuus ja avomielisyys, jotka saavat sinut uppoutumaan aiheeseesi.

Jatkaisin Mogin ajattelua seuraavasti: lapset eivät välitä, onko heidän tekemisissään järkeä muiden mielestä vai ei. Sama pätee usein myös aikuisiin, jotka ovat luoneet jotakin poikkeuksellisen arvokasta, merkittävää tai kiinnostavaa. Alussa kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota heidän tekemisiinsä tai muut eivät ole ymmärtäneet, mitä järkeä jonkin asian tekemisessä on. Ajan kuluessa, pienten askelten ja lukemattomien toistojen myötä, taidot ja omaleimaisuus ovat kasvaneet tasolle, jota muut ihmiset eivät ole voineet enää ohittaa. Näin tähdet ovat usein syntyneet.


Aloittamisen nanotekoja:

1. Aloita pienesti:
Mikä on pienin teko, jolla pääset alkuun siinä asiassa, mitä tavoittelet? Toista valitsemasi teko joka päivä.

Riittävän pienen teon valitseminen on erityisen tärkeää silloin, kun uuden asian tekeminen on vaikeaa. Pilko tekeminen mahdollisimman pieneksi, jolloin yksittäiset palaset ovat mahdollisimman helppoja. Toistojen myötä tekeminen muuttuu helpommaksi ja lopulta automatisoituu.

2. Kysy itseltäsi:
Onko valitsemasi asia konkreettinen teko vai epämääräinen periaate?

Yleisin haaste ihmisillä tuntuu uusien tapojen muotoilussa olevan konkretian puuttuminen. Päätämme usein seurata periaatteita kuten “en myöhästele jatkossa”, “kommunikoin paremmin”, “syön terveellisesti”, jne. Nämä ovat kuitenkin periaatteita, eivät konkreettisia tekoja. Muutos harvemmin onnistuu, ellei konkreettinen teko ole tarkoin pohdittu.

Jos haluat esimerkiksi päästä eroon jatkuvasta myöhästelystä, ei riitä, että päätät alkaa täsmälliseksi. Sen sijaan pohdi, mikä on se konkreettinen teko, joka auttaa sinua olemaan ajoissa. Voit esimerkiksi ottaa tavaksesi katsoa reittioppaasta kulkuyhteyden, jolla ehdit perille juuri ajoissa ja valita tätä edeltävän vuoron. Jos jotakin yllättävää tapahtuu matkan aikana ja myöhästyt ensimmäisestä yhteydestä, ehdit kuitenkin seuraavalla perille ajoissa ilman stressiä.


Kirjoittaja:
Markus Keränen, Nanohabits
Twitter: markuskeranen